Search
  • Elämä kädessä

Hyvää ihmisoikeuksien päivää!


1. Artikla Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Ihmisoikeuksien julistus julkaistiin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) toimesta 10.12.1948. Tästä päivästä on nyt 71 vuotta! Ihmisoikeudet merkitsevät minulle maailman valtioiden jaettua ymmärrystä ihmiselämän merkityksestä - siitä että ihmiselämä on arvokas ja huolta pidettävä, jokainen elämä yhtä tärkeänä nähty ja kunnioitettu. Ihmisoikeusjulistuksessa, jota tänään juhlimme sanoitettiin toisen maailmansodan jälkeen kaivattuja, yhteisyyteen pyrkiviä toiveita; jokainen ihmiselämä on tärkeä, eikä mielivaltaisesti kohdeltava. Julistus asetti vastuuta suoraan valtiolle, mutta myös yksilöillä on merkittävä rooli oikeuksien toteutumisessa. Julistuksessa merkittävää on, että oikeudet kuuluvat kaikille, kaikki syrjintä on siinä kiellettyä.

Julistus oli ensiaskel, sen jälkeen syntyneille monenlaisille valtioiden välisille sopimuksille. Ensin syntyivät poliittisia ja sosiaalisia kansalaisoikeuksia korostavat sopimukset, jonka jälkeen syntyi erilaisia ryhmä- ja temaattisia sopimuksia kuten naisten oikeuksien sopimus (1979), lapsen oikeuksien sopimus (1989) ja sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006). Ihmisoikeudet vaikuttavat verkolta, jossa moni artikla on hiukan toistensa päällä, tavallaan toinen toistaan tukemassa, mutta myöskin rajoittamassa. Esimerkiksi jokaisen oikeus ilmaista mielipiteensä artiklassa 19 ja artiklan 12 vaatimus, ettei kenenkään kunniaa saa loukata. Todellisuudessa tasa-arvoinen ympäristö, jossa jokainen voi olla oma itsensä, mutta myös kunnioittaa toisen olemista, voikin tuntua vaikealta saavuttaa. Arjessa ympärillä olevat moninaiset ja risteävä motiivit voivat vaikuttaa haastavilta käsitellä niin, että jokaisen oikeudet ja toisaalta vastuut tulisivat huomioiduiksi.


Minulla on silti toiveikas olo! Olen varma, että dialogin, rehellisyyden, itsen ja omien motiivien tuntemisen sekä empaattisuuden kautta yhteisyys on mahdollista saavuttaa. Elämä Kädessä - projekti on minulle ollut ympäristö, jossa tällaista syrjimätöntä kulttuuria, ja toisaalta omana itsenään olemista on voinut harjoitella turvallisesti. Ei niin, etteikö mokia sattuisi, mutta niin että niissä voi yhdessä, ymmärtäen - veljeyden hengessä - kasvaa.

Missä sinun on helpoin toimia ihmisoikeusperustaisesti ja miksi?

Jos paikkaa ei ole vielä löytynyt, toivon rohkeutta tiellesi lähteä luomaan sellaista! Ja meille joilla sellainen paikka on jo annettu; lähdetään rohkeasti laajentamaan tietämystämme yhteisyydestä myös muualle <3



Kirjoittanut: Julia Silverio

50 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now