Search
  • Elämä kädessä

OHJAAJA BIRGIT TAPANINEN BALTZAR KERTOO

Updated: Sep 17, 2019

Blogi 1/2019


Elämä kädessä -näytelmässä nuoret etsivät uutta aikaa



Lokakuussa 2017 Aleksanterin teatterissa sai ensi-iltansa mytologinen mustalaissatu Ramandan tanssi, jonka käsikirjoitin ja ohjasin. Näytelmässä oli 39 näyttelijää, ja se koostui eri ikäpolven ihmisistä. Näytelmän juoni oli kannanotto tämän ajan mustalaiskulttuuriin, jossa ollaan samaistuttu kaupalliseen valtakulttuuriin. Näytelmä kuvasi alkuun vaellusvuosia, jolloin pyrittiin arvostamaan luonnon kiertokulkua ja henkisiä arvoja. Tanssin ja laulun myötä tarinat kulkivat myös tähän aikaan, jossa ihmiset ovat unohtaneet todellisen kohtaamisen merkityksen. Ramandan tanssin jälkeen päätin lähteä työstämään uutta näytelmää. Elämä Kädessä -näytelmässä aikuiset nuoret ovat murroksessa, sillä he ovat syntyneet tähän digitaaliseen aikaa, missä identiteetin rakentaminen tapahtuu laajasti eri verkostojen kautta ja juurtuminen on yhä vaikeampaa.  Yhteiskunnan mallit eivät enää kelpaa, vaan on lähdettävä rakentamaan uutta aikaa. Olen keskustellut paljon nuorten kanssa ja päässyt näkemään heidän todellisia ongelmiaan. Vanhemmilla ja yhteisöllä ei ole nykyään aikaa kohdata nuoria. Nuoret kokevat ja näkevät murroksessa olevat asiat ja pelkäävät niiden tuomien vaikeuksien siirtyvän myös seuraaville sukupolville.

Näytelmän tekemisessä lähdin liikkeelle ideasta, jossa nuoret kirjoittavat lapsuuden, varhaisnuoruuden ja nuoren aikuisuuden kokemuksistaan. Nuoret ovat kertoneet siitä, miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat heidän elämäänsä tänä päivänä. He ovat kuvanneet sitä, miten vanhemmat ja isovanhemmatkaan eivät ole enää läsnä, eivätkä osaa antaa vastauksia heidän kysymyksiinsä. Hädissään nuoret ovat lähteneet etsimään itseään ja vastauksia muualta. Pyhiinvaellusmatkalla he kohtaavat oman menneisyytensä ja ottavat vastaan uusia haasteita. Samalla he rakentavat uutta aikaa, jossa ei enää olla menneisyyden vankeja, vaan jokainen on itsenäinen ajattelija ja valmis antamaan panoksensa koko ihmiskunnan ja planeettamme parantamiseksi.

Mielestäni näiden nuorten kokemusten ja pohdintojen kautta kulminoituu ajatus siitä, että tässä ajassa etsitään yhteisöjä ja kyliä, joissa ihmiset voivat samaistua, kohdata ja verkostoitua sekä juurtua sekä itseensä että toisiinsa. Elämme murroksen aikaa, jossa nuori tarvitsee vahvoja aikuisia ja suunnannäyttäjiä. Elämä kädessä -näytelmä lähestyy samaa teemaa kuin Ramandan tanssi: Me tarvitsemme kylän vanhusten viisautta ja läsnäoloa ja keskusteluyhteyttä silloin, kun nuori voi huonosti.

Näytelmä antaa vastauksia ongelmiin, jotka koskettavat tänä päivänä monia nuoria. Useat nuoret elävät siinä tilanteessa, että he ovat jääneet yksin, eikä heitä kohdata yksilöinä ja yhteisön jäseninä. Näytelmän nuoret näyttelijät ilmaisevat tekstissään vahvasti ja laajasti tämän ajan ongelmia nuorten keskuudessa. Ongelmia, joista ei puhuta ja jotka pyyhkäistään maton alle.

Elämä kädessä -näytelmä antaa nuorille työkaluja kohdata, samaistua, selviytyä sekä luoda uutta vanhan tilalle, jatkaa eteenpäin ja äänen, joka heille kuuluu.

Birgit Tapaninen Baltzar Kuva: Erik Sahlström

361 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now