Saavumme alun juurille

Kuljemme läpi valintojen kaupan

Mitä vastaanottaa, paljonko antaa?

Millä itseäni autan

kuinka mukaan ottaa ilman

että syyllisyyttä kantaa

Taivaan pilvien silmät itkevät

niiden pisarat maata elävöittävät

jonka kuori hohtaa oranssia valoa

kolme pisaraa

sen unestaan herättävät

Maailma värittyy kauniilla sävyillä, olennoilla

jotka rakkaudesta muistuttaa

myös havahtuu viha

joka verisuonia puristaa

katkoo, maisemaa ankeuttaa

Omalla tavalla pimeys kaunista on

siinä muistuu sen pinnallisuus sekä syvyys

että mitä onkaan elämän ymmärrys

mitä on pahuus

hyvyys

Ajamme päällä tien

joka muinaisen maan muistoista muodostuu

matkalla tanssimme, laulamme

se niin helposti luonnistuu

muistuttaa siitä, kuinka iso aaltoliike

lopulta tasoittuu

.

.

.

Olimme joskus tuo rääkyvä kääryle

mielipiteetön, viaton

absorvoimassa täysillä elämää

osittain tuo täydellisyys epätäydellisyydessämme

jää aina elämään

Tuntuu välillä, että on niin iso vastuu

kulkea tätä matkaa

riittämättömyys, väsymys

pelon äänet päätä hakkaa

hyvin suoriutuminen painaa

epäonnistumisen pelko on sairaan

mielentilan mantraa

joka sairaana täyttää mielen tilan

ja vain kasvaa

Saavumme alun juurille

ajatuksien solmuja selvitämme

muutosta ylistämme

koska meitä on ohjattu tarpeeksi

monta sukupolvea, suuntaan tiettyyn

tarjottu avaimet selliin

teljettyyn

eikä synkkyys yllä mieleen lääkittyyn

häpeä perii, jos et teholla mene

ja otat "vaan lepii"

geenimanipulointii

Itse sitä myös välillä valehtelee

ei auta, että sitä käsillään piilottelee

totuus ei tarvitse meidän hyväksyntää ollakseen

toimiakseen

Avaamme sydämemme, puhdistamme mielemme

on ollut jännitettä

Kaiken ei tarvitse heti olla valmista selitettäväksi

eikä lukittuna sisälle iäksi

olemme aina perhettä

joten rauha nyt

kellumme vain virtauksessa

joka on visioiden vettä

- Näyttelijä-runoilija Bruno Rivera

Kuva: Erik Sahlström