Search
  • Elämä kädessä

Syksy ja talvi teatterissa

Akateeminen vuosi jaetaan usein kahteen osaan. Kevät ja syksy. Tässä tapauksessa syksy alkoi jo elokuussa, vaikka silloin vielä täysin kesäistä olikin. Ainakin tämänhetkiseen säähän verrattuna. Elämä Kädessä-syksy alkoi avoimin sydämin ja kesän lämpöä hohkaten. Monet olivat suven reissuillaan oppineet ja saaneet paljon, ja sitä tultiin yhteiseksi jakamaan. Käsikirjotusta viilattiin koko porukalla ja pienemmissä ryhmissä, kotona ja treeneissä. Kaikille oli tärkeää saada käsikirjoituksesta mahdollisimman puhutteleva ja oman tuntuinen. Birgit kärsivällisesti antoi aikaa kehitykselle ja näin käsikirjoituksesta syntyi sellainen, jonka takana me kaikki voimme seistä.


"Ihanan lämmin porukka joka oikeasti välitää toisistaan ja sanomastaan"


Kun käsikirjoitus oli vielä työn alla, näyttelijöitä opettamaan kutsuttiin harrastajateatterin konkareita. Elämä Kädessä-porukka pääsi oppimaan improvisaatiota, hyviä lämmittelyleikkejä ja -metodeja, äänenkäyttöä ja roolihahmon rakentamista.

Käsikirjoituksen valmistuttua alkoi kirjoitetun tekstin omaksuminen ja harjoitukset. Yrttiteen ja ruisleipien voimalla on jankattu kohtauksia yhdessä, ja Birgin on myös järjestänyt yksityisiä monologiharjoituksia. Musiikki on hienosti saatu komppaamaan ja täydentämään harjoituksia ja tanssijat harjoittelevat ahkerasti Wilkien johdolla.


"Rakastan hiljentymisen hetkiä, kun pidämme toisiamme käsistä ringissä ja suljemme silmämme"


Treenien lisäksi syksyyn on kuulunut myös esityksiä: Taiteiden yö, No Labels No Walls ja Rohkeasti minä!. Tiiviiksi muodostuneella porukalla on käyty syömässä, juhlittu syntymäpäiviä sekä vietetty sadonkorjuujuhlaa. Ei ole liioittelua sanoa, että Elämä Kädessä on näytelmäproduktion lisäksi perhe. Perhe johon kaikki ovat tervetulleita.


"Ryhmässä tunnen olevani elossa"



Nyt joulun ja sen myötä annetun loman lähestyessä laitamme pillit, viulut ja plarit pussiin ja lähdemme viettämään rauhallista talvea. Toiset ulkomaille, missä talvi ei tunnu nenänpäässä viluna vaan paisteena joka saa pisamat nousemaan iholle ja hymyn huulille. Toivotaan, että se hymy, mistä ikinä johtuva, säilyy ensi vuoteen, ja pääsemme jatkamaan latautuneina ja inspiroituneina tätä matkaa.


Kuvat: Erik Sahlström & Saara Milton

Kirjoittanut: Tinja Kari

0 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now