Search
  • Elämä kädessä

Korona ohjasi oivaltamaan

Koronavirus oli osoitus kaikille, että maailma voi muuttua todella nopeasti ja yllättäen.

Puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa, virus saapui Suomeen ja pysäytti kaiken. Monien teattereiden näytökset peruttiin kokonaan. Onneksi Elämä Kädessä ei peruttu vaan saimme uuden mahdollisuuden, kun kevään näytökset siirrettiin syksyyn. Kesä tuli, ja laitoin teatteriprojektin mieleni kirjahyllylle odottamaan syksyä. Siellä se keräili pölyä, kaukaisena muistona ajasta, jonne meillä ei ehkä ole enään paluuta.

Pandemia on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin, ja uusi aika odottaa pandemian tuolla puolen. En tiedä millainen se maailma tulee olemaan. Voin vain arvailla ja toivoa parasta. Oli suuri siunaus päästä pakoon kaikkea epävarmuutta, odotusta, arvaamattomuutta ja ahdistusta, edes hetkeksi.


Matkustin vanhimpien ja rakkaimpien ystävien kanssa Lappiin. Matkan alussa puhuimme paljon töistä, arjesta, maailman tilasta ja koronaviruksesta. Matkan edetessä puhuimme näistä yhä vähemmän, ja aloimme jättää taaksemme arjen murheet ja työn raskauden. Näimme revontulia, sateenkaaria, tuntureita, metsiä, soita, jylhiä maisemia, aurinkoa, sadetta, puhdasta luontoa ja eläimiä. Koimme mielenrauhaa, jännitystä, seikkailunhalua, rentoutumista, toveruutta ja vahvaa ja syvää yhteyttä toisiimme ja ympäröivään, lähes koskemattomaan luontoon. Oli vaikeaa uskoa olevansa Suomessa. Lappi oli kuin aivan eri maa, mutta silti niin tuttu, kodikas ja sanoinkuvaamattoman kaunis.


Luonto parantaa kehoa, mieltä ja sielua. Tarvitsemme sitä pysyäksemme elossa ja terveinä, mutta silti tuhoamme luontoa kasvavaa vauhtia materian ja rahan vuoksi. Materian ja rahan, jota käytämme täyttääksemme sieluissamme ammottavaa tyhjyyttä. Olemme menettäneet yhteyden luontoon, joka on ollut kotimme ja elättäjämme satoja tuhansia vuosia ennen yhtäkään kerrostaloa, kaupunkia ja ostoskeskusta.

Laskeuduttuamme takaisin Helsinkiin, totesimme ystävien kanssa, että “kuin olisimme olleet ihanassa, sadunomaisessa ja kaukaisessa unessa, josta me nyt heräämme todellisuuteen ja palaamme arkeen.”


Nyt täällä kotona kirjoittaessani mietin; ehkä Lappi olikin todellisuus, ja olen nyt vaipunut takaisin uneen.



- Apulaisohjaaja Vincent Weckström





61 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now